Olen perusolemukseltani aika puhelias. Lisäksi minulla on mielipide lähes kaikesta ja välillä hyvinkin vääristyneet käsitykset omista kyvyistäni. Kontrolloimattomina nuo ominaisuudet aiheuttavat luontaista puheripulia. Jokaiseen väliin pitäisi päästä sanomaan jotain ja kaikissa keskusteluissa pitää päteä. Toki mielipiteensä kertomalla voikin edistää omia päämääriään ja puhumalla paljon saa asioita tapahtumaan. Toistokin on uskomattoman tärkeää. Yhteen kertaan sanotut asiat harvoit johtavat mihinkään. Keskivertoihminen tarvitsee yllättävän monta toistoa, ennen kuin omaksuu asiat.
En siis tietenkään tarkoita tuolla otsikolla tai tällä kirjoituksella, että pitäisi lopettaa puhuminen. Enemmänkin kirjoitan oppimisesta. Puhumalla ei valitettavasti voi oppia mitään uutta. Se tapahtuu vain niissä tilanteissa, kun on malttia pysähtyä kuuntelemaan.
Eilen saatin kollegan kanssa hyvin kouriintuntuva esimerkki. Hävittiin pitkästä aikaa yksi myyntiprojekti. Tai ei hävitty kokonaan, mutta osa toimituksesta meni kilpailijalle. Onneksi meillekin jäi aika iso siivu. Poikkeuksellisesti asiakas halusi tavata ja kertoa, mitä oli päättänyt. Yleensähän hävinneelle on helpompaa ilmoittaa sähköpostilla tai puhelimitse. Arvostan tällaista ryhdikästä toimintatapaa. Itse tapaamisessa yritimme pienen hetken sen kollegan kanssa vielä muutta asiakkaan mieltä, mutta minuuteissa huomasimme, että se on turhaa ja keskityimme kuuntelemaan.
Vaikka häviäminen on katkeraa, niin aina siitä oppii. Me emme olleet myyntiprojektin aikana ymmärtäneet täysin asiakkaan tarpeita ja hän teki valinnan sellaisella perusteella, joka meistä molemmista tuntui täysin epäoleelliselta. Hänelle se kuitenkin oli tärkeää. Eilen kuuntelimme ja tulkitsimme kuulemaamme uudella tavalla. Jos olisimme tehneet sen viikkoa aiemmin, olisimme luultavasti voittaneet. Vaikka tuntuu pahalta myöntää, niin ilman tällaisia hetkiä liiketoiminnat ja ihmisten osaaminen eivät kehity. Joskus oppi on pakko hankkia kantapään kautta.
Välillä oppiminen on ilmaista ja toisinaan siitä maksaa kovan hinnan.
No comments:
Post a Comment