Katseltiin vaimon kanssa tänään elokuvaa, joka kertoi Englannin kuninkaan George VI:n ja hänen puheterapeuttinsa tarinan. Kuningas kärsi änkytyksestä ja oli siksi vähän liemessä enen kuin löysi tämän australialaisen, joka auttoi häntä esiintymään julkisesti. Loistava elokuva kaikella tavalla. Äärimmäisen mielenkiintoinen ja inspiroiva. Kuninkaallisille radiossa puhuminen on aikanaan ollut aika iso muutos työnkuvaan.
Olen viime aikoina kirjottanut paljon kuuntelemisesta. Siitä, miten kuunteleminen on ainoa tapa oppia. Puhumalla tulee vain toistaneeksi omia ajatuksiaan. Kiinnitän huomiota kuuntelemiseen jatkuvasti, koska pidän enemmän puhumisesta. Paljon enemmän. Olen juurikin se ärsyttävä tyyppi, joka rakastaa omaa ääntään ja käyttää sitä aina kun mahdollista.
Kuuntelemalla voi oppia. Puhumalla voi vaikuttaa. Sanoilla, lauseilla, äänenpainoilla ja eleillä. Niillä maailmaa muutetaan. Olen mielestäni taitava puhuja. Osaan muuttaa ihmisten ajattelua ja joskus jopa tunteita. Tiedän, miten kiihtyneen ihmisen saa rauhoitettua ja passiivisen aktivoitua. Saan ihmiset ymmärtämään omat vahvuuteensa ja uskomaan, että heikkouksistaan voi päästä eroon. Ihmiset kuuntelevat minua, koska osaan käyttää sanoja ja muodostaa niistä lauseita, joissa on järkeä. Se on taito, jota olen harjoittelut - paljon.
Olen saanut syntymälahjaksi kantavan ja kuuluvan äänen. Se helpottaa. Äänenkäyttöä joudunkin harjoittelemaan lähinnä sitä kautta, että välillä pitäisi puhua hiljaisemmalla äänellä ja ennen kaikkea hitaammin. Puhe ei silti synny pelkästä äänestä. Sanojakin pitää tulla. Niitä ei saa aikaan ajattelematta. Eikä sen puoleen kuuntelemattakaan. Ajattelua ja kuuntelemista onkin jatkuvasti kehitettävä, että pystyy tuottamaan kuulijalle merkityksellisiä lauseita. Jos vielä pystyy empatiaan - osaa kuvitella, mikä kuulijaa kiinnostaa tai motivoi, pääsee pitkälle. Onneksi puhetaitoa voi kehittää. Sitä voi harjoitella ja koko ajan voi oppia uutta.
No comments:
Post a Comment