Jonkunnäköinen käsitys meillä oli siitä, että Kataloniassa äänestetään sunnuntaina ja että äänestys koskee mahdollista Espanjasta irtautumista. Tapahtuman merkityksestä ja mittasuhteista ei ollut mitään käsitystä.
Sunnuntaina pakkasimme tavarat ja lensimme vuokraamaan autoa. Vuokraamosta poistuessa oli hymy huulilla, kun auton luokkaa oli korotettu parilla pykälällä. Lähdimme ajamaan Katalonian halki kohti Andorran y:n muotoista laaksomuodostelmaa. Jo tuossa vaiheessa alkoi hahmottua, miten isosta asiasta äänestyksessä oli kyse. Joka toisella parvekkeella liehui Katalonian lippu. Monet ihmiset olivat verhoutuneet niihin ja kaikilla oli isoja mainosjulisteita, joissa luki ytimekkäästä 'Si".
Andorra turistikauden ulkopuolella oli satumainen rauhan tyyssija. Pääkaupungin kaduilla oli vähemmän väkeä kuin Parolan keskustassa. Palvelu toimi ja hintataso oli käsittämättömän alhainen. Taas kerran tultiin siihen tulokseen, että matkustaminen sesongin ulkopuolella on oikeasti järkevää. Tänne tullaan ehkä uudestaankin.
Maanantaina pakattiin tavarat ja ajettiin takaisin Barcelonaan. Palautimme pienehkön eksymisen jälkeen auton vuokraamoon ja otimme taksin kohti Katalonian pääkaupungin keskustahotellia. Jo taksimatkan aikana alkoi pikkuhiljaa selvitä, että ollaankin keskellä jotain suurempaa. Väkeä oli liikeellä paljon. Lippuja kaikkialla ja paljon meteliä paikalliseen tyyliin. Hotellihuoneen televisiosta tsekkasimme espanjankielisiä lähetyksiä. Uutisaiheita oli vain yksi.
Tiistaina olimme ajatelleet vierailevamme ainakin Sagrada di Famigliassa ja katsella paikkoja muutenkin. Hotellin hississä oli ohjeita turisteille: kaupungissa on yleislakko - julkinen liikenne on pysähtynyt, taksitkaan eivät liikennöi. No - kaksi tervejalkaista kyllä kävelee sen reilun kymmenen kilometriä, jonka suunnitellut vierailukohteet vaativat.
Matkalla alkoi hahmottua ainakin jotain lisää. Käytännössä kaikki kaupat ja ravintolat olivat kiinni. Poliiseja oli kaikkialla - samoin mielenosoittajia. Helikopterit pörräsivät väkijoukkojen yläpuolella ja katuja oli suljettu poliisin mellaka-autoilla tasaisin välimatkoin. Vaikka hulina oli melkoinen, niin aseistetut poliisit joka paikassa saivat ainakin oman turvallisuudentunteeni säilymään. Kävelimme kaikkiin suunniteltuihin kohteisiin. Toki ne olivat suljettuja, mutta ainakin ulkoa pääsi ihailemaan Gaudin kätten jälkiä.
Pienen päivälevon jälkeen lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Ainoastaan la Ramblan turistipaikat olivat auki. Nekin valikoivat asiakkaita niin, että samaan aikaan nälkää nähnyt yksin liikkunut turisti jäi ilman pöytäpaikkaa. Meille sellainen sentään liikeni. Ohikävelijöitä seuratessa päivän pukukoodi ei jäänyt kenellekään epäselväki. Se oli kelta-punainen lippu. Ikään ja sukupuoleen katsomatta. Yhden itsenäisyyden vastustajankin näimme. Toisella puolella väkeä oli lehtitietojen mukaan 700 000. Epäreilu asetelma.
Aikainen aamulento pakotti nukkumaan ajoissa. Seurasimme hetken hotellin parvekkeelta metelin yltymistä ja väkijoukon liikkeitä. Aamulla heräsimme todella aikaisin, että varmasti saisimme taksin kentälle. Hotellin ovesta ulos astuttuamme tajusimme nopeasti, että kaikki oli ohi. Taksin saimme 15 sekunnissa. Olimme kentällä alle 20 minuuttia siitä, kun olimme huoneen antaneet pois. Ihan vähän helpottavalta meistä molemmista tuntui, kun lentolippu oli kädessä ja pääsi keskittymään kotimatkaan.
Mielenkiintoinen kokemus olla tuollaisen tapahtuman keskipisteessä ymmärtämättä kunnolla mitä ympärillä tapahtuu. Vaikka tilanne oli poliisin läsnäolon vuoksi rauhallinen, niin tieto sunnuntain yhteenotoista sai olon tuntumaan vähän rauhattomalta. Kirkkoon ei päästy sisälle tällä kertaa. Silti tämä matka ei unohdu.
No comments:
Post a Comment