Tämä blogini on ajan saatossa muodostunut ilmeisesti ihan suosituksi tavaksi täyttää yksi tyhjä hetki päivästä. Vaikka en osaa edes kuvia laittaa, niin silti lukijoita on päivittäin usein viisisataa. Se on enemmän kuin edes kunnolla tunnen ihmisiä. En ole silti liikaa ajattelut sitä, ketkä tätä lukevat enkä ajatellut sitä nytkään pohtia. Lähinnä ajattelin tarttua siihen keskeiseen aiheeseen, jota tätä blogia lukevat ihmiset minula kyselevät.
Nimittäin aika monen huulilla on ihmetys siitä, miten uskallan. Miten uskallan olla niin avoin ja kertoa hyvin henkilökohtaisiakin asioita täällä. Kerron salaisuuden. Minä olen tällainen. Tykkään jakaa asioitani toisille ja olla äärimmäisen avoin. Se on joidenkin mielestä itse asiassa yllätävänkin pelottavaa. Siis se, että joku toinen uskaltaa olla tällainen.
Olen tullut siihen lopputulokseen, että avoimuudella saavuttaa lähes aina enemmän kuin menettää. Työasioissa se toimii todella helppona ja yksinkertaisena luottamuksen rakentajana. Toissapäivänä pidettiin yhden meidän alihankkijan ja asiakkaan johdon edustajan kanssa palaveria projektin tilanteesta. Se tuttu alihankkija ihmetteli palaverin jälkeen sitä, miten se asiakas oli kanssani heti samaa mieltä, lupasi tehdä mitä pyysin ja luotti täysin siihen mitä sanoin. Kun olin hetken pohtinut asiaa niin vastasin, että varmaan siksi kun ihan alusta asti olen täysin läpinäkyvästi kertonut hänelle miten meidän päässä asiat sujuvat ja miten minä asiat näen. Ihan projektin alkuvaiheessa meillä oli paljon ongelmia. Minä kerroin hänelle jatkuvasti, mitkä asiat työnantajani päässä ovat hyvin ja missä taas meillä on haasteita. Kerroin myös aina, jos olimme mokanneet. Mokaaminen ja sen myöntäminen saattaa joskus maksaa rahaa, mutta luottamuksena sen saa aina takaisin. Loppuviimeksi luottamus, sen ansaitseminen ja ylläpitäminen on aina niin arvokasta, että se muuttuu myös rahaksi.
Blogissani olen avannut hyvin henkilökohtaisiakin tunnetason asioita. Keski-ikäisen miehen ei pitäisi sellaisia edes ajatella saati kirjoittaa julkisesti. Aika moni töissä tapaamani uusi ihminen on tehnyt kotiläksynsä ja googlannut minut ennen tapaamista. Blogi on yleensä löytynyt ja sitä on ainakin selailtu. Salamyhkäisesti nämä ihmiset aina kertovat sitä lukeneensa, mutta eivät yleensä uskalla kertoa mielipidettään. Ilmeisesti pitävät niin hulluna.
Tutummilta ihmisiltä saamani palaute on rohkaisevampaa. Avoimuuteni toki herättää välillä ihmetystä, mutta enemmän kuitenkin ihailua. Luulisin, että monet jopa kadehtivat vähän avoimuuttani ja pelottomuuttani. Kannustan ihmisiä avoimuuteen. Vaikka siinä asettaa itsensä alttiiksi arvostelulle, niin plussapuolet ovat kuitenkin merkittävästi isompia. Avoimet ihmiset herättävät luottamusta. Se on kaikkien ihmissuhteiden perusta.
No comments:
Post a Comment