Töissä taas

Päätin sitten jatkaa tämän blogin kirjoittamista. Ajattelin jatkossa harventaa kirjoitusrytmiä niin, että kirjoitan kerran tai kaksi viikossa. Kirjoitettavaa ja ajatuksia on tietenkin heti enemmän, kun on vähän taukoa välissä.

Varmaan ainakin vakilukijat tietävät, että museonhoitajan ura on päättynyt ja olen palannut takaisin ATK:n ihmeelliseen maailmaan. Aloitin työt keskiviikkona, mikä oli oikeasti hyvä ajoitus, koska näin ensimmäinen viikko jäi vähän lyhyemmäksi. Oli nimittäin aika menoa. Uudessa paikassa ihmiset olivat odottaneet minua kolme kuukautta, mikä tarkoitti sitä, että perehtymisen ohessa sain aika paljon huomiota osakseni. Tapasin kymmeniä uusia ihmisiä, joista muistan varmaan viiden nimen. Kontrasti kolmen kuukauden hiljaiseloon oli jotain, joka laittoi adrenaliinin virtaamaan. Kun vielä eilinenkin päivä oli tiukkaan aikataulutettu RUK:n omaisten päivän ja ystävien kanssa Tampereelle suuntautuneen teatterireissun takia, niin olin todellakin jo loman tai ainakin vapaapäivän tarpeessa.

Siltikin olen todella fiiliksissä. Oli todella ihanaa mennä työpaikkaan, jossa minua on odotettu niin paljon. Porukka oli todella tohkeissaan ja se tarttuu minuunkin. Intoa on niin paljon, että tuskin jaksan odottaa maanantaiaamua. Jotenkin tuollaisessa kovassa nousussa olevassa ympäristössä on niin erilaista olla. Ymmärrän, että jossain vaiheessa on vielä vaikeaakin, mutta nyt päällimmäisenä havaintona on se ihmisten kollektiivinen halu onnistua ja näyttää. Kukaan ei pelkää eikä kyräile. Kollegoiden hyväntuulisuus on käsin kosketeltavaa. On hienoa, kun nauru raikaa toimistossa. Ajattelin yön hämärinä tunteina, että olisin voinut vaihtaa jo aiemmin, mutta en aio sitä jäädä suremaan. Tämä meni nyt näin.

Moni asia on nyt eri lailla kuin ennen. Yksi pienen pieni, mutta minulle merkityksellinen muutos on, että ennen olin töissä Honkala ja nyt olen Heikki. Etunimellä puhutellaan oikeastaan kaikkia - ihan ylintä johtoa myöden. Joku voisi ajatella, että tämähän on ihan detalji, mutta sitä se ei todellakaan ole. Etunimellä puhuttelemisen kulttuuri kertoo mielestäni luottamuksesta, avoimuudesta ja jopa tietynlaisesta läheisyydestä, joka kollegoiden keskuudessa vallitsee. Juurikin niitä asioita, joiden perään olen täällä blogissakin huudellut. Minä tykkään.

Museo on nyt talven ajaksi väliaikaisesti suljettu. Onneksi sille löytyy hyötykäyttöä näiden meidän arkikulkineiden säilyttämiseen. Kauneus on poissa - käytännöllisyys tilalla. Onneksi ensi kesä on jo ihan kohta.