Kolmen kotona vietetyn kuukauden aikana tuli luvattua täällä blogissa kaikenlaista. Tarkoitus oli varmaankin asioita julkistamalla saada aikaan painetta niistä kiinni pitämiseen. Se toimii ainakin sillä tavalla, että pohdin aika monta kertaa päivässä, mitä tuli luvattua itselleen.
Aloitetaan vaikka kertomalla huonot uutiset eli mikä ei ole mennyt ihan putkeen. Ehkä kaikkein huonoiten olen onnistunut älylaitteista vieroittumisessa. Niitä tuli käytettyä kotona yksin ollessa aika lailla liikaa eikä töihin paluu ole asiaa muuksi muuttunut. Kännykän tsekkaaminen on itse asiassa aika ärsyttävä maneeri. Yritän enemmän. Valokuvaamisen lisääminen on myös onnistunut kehnosti. Antti sai vielä Balkanilla vähän kuvaamaan. Sen jälkeen on ollut aika hiljaista. Voi olla, että tämä vain on sellainen juttu, että en opi koskaan.
Ajankäyttö on vielä vähän sekaisin, kun uusi työ vaatii paljon perehtymistä ja paneutumista. Päivät ovat venyneet sekä illasta että aamusta, mutta jotenkin uskon parempaan huomiseen. Kun arki alkaa rullata niin ehkä pysyn siinä 45-50 viikotunnissa, joka minulla oli tavoitteena.
Mutta onneksi on onnistumisiakin. Istun parhaillaan junassa matkalla töihin enkä ole Tampereen päässä vielä autolla käynytkään. Tosin tämä on vasta kolmas junareissu, mutta hyvä alku. Kalenteri on pysynyt aika paljon asiallisempana kuin edellisessä työpaikassa. Olen mielestäni osallistunut vain tarpeellisiin palavereihin enkä ole oikeastaan juurikaan muiden kalenteria täyttänyt. Avoimuus on aina ollut minulle helppoa samoin kuin hyväntuulisuus. Niitä olen yrittänyt hyödyntää niin kuin ennenkin. Tässä uudessa ympäristössä niille on tilaakin enemmän, mikä on ihan loistava juttu.
Omasta mielestäni sittenkin parhaiten olen onnistunut minulle kaikkein vaikeimmassa asiassa - nimittäin kuuntelemisessa. Olen istunut hiljaa palavereissa ja yrittänyt antaa muille tilaa. Olen huomannut, että siitä on valtavasti hyötyä varsinkin nyt, kun yritän mahdollisimman nopeasti saada selville, millaisia muutoksia vastuullani oleva liiketoiminta tarvitsee.
No comments:
Post a Comment