Kohtuullisen iso osa it-alan projekteista epäonnistuu. Aikataulut venyvät, budjetit paukkuvat, järjestelmät eivät palvele asiakkaita tai käyttäjiä. Julkisista epäonnistumisista saamme lukea lehdistä. Yksityisellä puolella huonot projektit useimmiten vain lakaistaan maton alle ja lähdetään leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä.
Epäonnistumisiin on listattu paljon syitä. Ostajien kyvyttömyys, huono johtaminen, kehnot menetelmät, toimittajan huono asiakastuntemus tai sitten rahan puute. Joskus kuulee myös sellaista, että ylin johto ei ollut riittävän sitoutunut projektiin.
Mitä enemmän olen tämän kangassohvan nurkkaan nojannut, niin sitä enemmän olen eri mieltä tuosta edellisestä kappaleesta. It-projektien epäonnistumisen suurin yksittäinen syy on asiakkaiden ja toimittajien - siis ihmisten- kyvyttömys tehdä yhteistyötä. Projektin kick-offissa tai ohjausryhmän avauskokouksessa korostetaan juhlallisesti kumppanuuden merkitystä. Seuraavaksi - mahdollisimman nopeasti - koko juttu unohdetaan ja lähdetään omalle toimistolle pitämään huolta omista asiosta.
Toimittajien puolella usein virheellisesti ajatellaan, että it-projektin tarkoitus on ottaa käyttöön järjestelmiä. Se ei oikeastaan koskaan ole totta. IT-projektin tarkoitus on aina muuttaa asiakasyrityksen liiketoimintaa. Silti olen ihan oikeasti istunut sellaisessa projektin ohjausryhmän kokouksessa, jossa toimittaja on kirkkain silmin sanonut, että järjestelmä on valmis, Asiakas ei silti kokenut voivansa ottaa sitä käyttöön. Miten voisi olla sellainen tilanne, jossa vain toinen onnistuu? Minä en keksi.
Asiakkaiden puolella taas harhaudutaan kuvittelemaan, että toimittaja voisi tietää, miten asiakas haluaa liiketoimintaansa kehittää ja sysätään vastuu mahdollisimman isosta osuudesta toimittajalle. Tätä sitten vielä korostetaan nimeämällä projektiin niitä työntekijöitä, joille ei oikein muita hommia yrityksestä löytynyt. Tehdään liiketoimintamuutosta kolmos- tai nekosketjun osaajilla. Oletteko edes tosissanne?
Onnistuvassa projektissa on pakko puhaltaa yhteen hiileen. Kaikilla on sama yhteinen päämäärä ja tavoitteet. Kaikista - siis ihan kaikista - ongelmista puhutaan avoimesti osapuolten kesken. Raha-asiat ovat yhteisiä. Budjettitavoitteet jaetaan puolin ja toisin. Riskilista on yhteinen eikä kummallakaan osapuolella ole omia versioita. Vastuiden raja-aidat kaadetaan. Kun toisen osapuolen osaaminen loppuu, niin toinen auttaa - katsomatta sopimuksia. Tilat ovat mahdollisimman yhteisiä koskien sekä fyysisiä, että virtuaalisia työtiloja. Viralliset komentoketjut on lupa ohittaa koska tahansa.
Ihan turha syyttää haihattelusta. Olen ollut mukana projekteissa, jotka ovat olleet alusta alkaen tuossa yllä kuvaamassani moodissa tai sitten ne on siihen kriisitilanteessa pakotettu. Toimii. Voin luvata.
No comments:
Post a Comment