Talvi on loistava vuodenaika. Tänä vuonna se tuli kaiken lisäksi riittävän ajoissa. Tajusin aamulla, että kohta voisi päästä hiihtämään. Lunta on jo sen verran, että tasaiselle pohjalle saa kohta ainakin huonon ladun.
Hiihtäminen on - kuten tiedetään - erittäin monipuolinen liikuntamuoto. Hiihtäessä voi fiiliksen mukaan kuormittaa eri tavalla ylä- ja keskivartaloa tai jalkoja. Hiihtäessä nivelet eivät juurikaan rasitu ja vauhdin voi jokainen valita itse.
Minulle hiihtäminen on silti enemmän terapiamuoto kuin liikuntaa. Tai tietenkin siinä yhdistyy molemmat, mikä on sinänsä aika loistavaa.
Hiihdän 90% kaikista talven kilometreistä samalla 1,2 km pitkällä pururadalla. Rata rajoittuu toisesta reunasta Helsinki-Tampere moottoritiehen ja toiselta puolelta päärataan. Todella kummallinen sijainti. Onneksi olen aika huonokuuloinen niin liikenteen melu ei haittaa. Eikä kai se kohina nyt muillekaan niin paha ole - itse asiassa se on vähän rauhoittavaakin, jos osaa asennoitua oikein. Lisäksi on aika kätevää, kun voi aamulenkillä tarkistaa kellonajan junista, vaikka se ei kai talvisaikaan ihan niin luotettava keino olekaan. Suuntaa antava silti ainakin.
Onneksi sentään itse hiihtäminen tapahtuu kauniissa harjumaisemassa eivätkä moottoritiellä ohi kiiruhtavat autot näy ladulle. Lenkkiin sisältyy yksi ala- ja yksi ylämäki. Muuten se on sellaista lieävästi kumpuilevaa - melkein tasaista. Olen hiihtänyt saman lenkin jo varmaankin tuhansia kertoja, joten osaan jokaisen mutkan ja näreen ulkoa. Yleensä käyn lenkillä aamuvarhaisella - juuri kun valot ovat syttyneet. Radalla ei ole silloin ketään muita. Nämä asiat yhdessä tekevät hiihtämisestäni terapeuttista.
Minun ei tarvitse siis miettiä itse liikkumista ollenkaan. Menen vain eteenpäin sellaisella vauhdilla kuin sillä kerta tuntuu sopivalta. Tarvittaessa voin olla ajattelematta yhtään mitään, mutta yleensä ajattelen ja paljon. Puran stressiä käsittelemällä hankalia asioita. Innovoin uusia juttuja ja pohdin omia ja toisten tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Yksin.
Olen oikeasti ratkonut hiihtäessä isojakin ongelmia ja löytänyt uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Olen rauhoittunut kiireisen viikon jälkeen ja ymmärtänyt, miksi joku toinen teki mitä teki. Lenkin pituutta voi säätää paitsi liikunnan myös terapian tarpeen mukaan. Joskus jälkimmäinen vaatii sen 25 kierrosta. Siitä tulee kaunis rivi sommanjälkiä penkalle.
No comments:
Post a Comment