Tuollaisten parinkympin molemmin puolin olevien lasten kanssa isänpäiväperinteitä joutuu vähän soveltamaan suhteessa siihen, kun lapset olivat pieniä. Meillä on itse asiassa tänään kokeilussa yhdessä valmistettava isänpäiväbrunssi, joka alkaa klo 11. Näin pojat saavat nukkua ja minä saan kuitenkin ensimmäisen aamukahvin ihmisten aikaan. Jännityksellä odotan, mitä Tampereen ammattikorkeakoulussa, reserviupseerikoulussa ja Parolan lukiossa on tänä vuonna keksitty askarrella isänpäivän kunniaksi.
Isyys on miehelle luullakseni se kaikkein kehittävin matka elämässä - minulle ainakin. Lopullinen matka pojasta mieheksi. Olen viime päivinä ajatellut, miten hienoa olisi ollut silloin vuonna 1995 ymmärtää kaikki tämä itsestään ja elmästä, jonka nyt osaan. Olisin ollut jossain määrin erilainen isä. Ennen kaikkean olisin ollut huomattavasti kärsivällisempi ja enemmän läsnä. Olisin viettänyt vähemmän aikaa töissä ja enemmän kotona.
No, uutta mahdollisuutta ei tule eikä tämä huonosti mennyt 27-vuotiaan osaamisellakaan. Muutama juttu on poikien kanssa jälkikäteen puitu ja todettu, että ei aina mennyt kuin Strömsössä. Silti kaikista kolmesta vaikuttaisi tulleen todella täysipäisiä, hyvin käyttäytyviä nuoria miehiä, joilla on terve usko itseensä. Meillä on mielestäni kaikkien kanssa avoimet välit ja voidaan puhua lähes asiasta kuin asiasta. Pidän itse asiassa näiden kolmen isänä olemista isompana saavutuksena kuin mitään, mitä olen työelämässä saanut aikaan.
Vähän pelkään, että tän vuoden askartelut on vähissä, niin laitetaan tähän kuvaksi vähän vanhempaa satoa. Varokaa uudet työkaverit - saatan ilmestyä tämä kaulassa keskiviikkona työmaalle. Kuvatekstiksi vielä lainaus yhdestä vähän vanhemmasta kortista: "isä on tärkeä, sillä on päässä järkeä"
No comments:
Post a Comment