Töihinpaluu jännittää

Vielä reilu viikko jäljellä.

Olen aika hyvin oppinut olemaan hermostumatta ja ottamaan hankalatkin työelämän tilanteet vastaan, siten kun ne tulevat. Toki streessannun tekemättömistä töistä, mutta en varsinaisesti hermoile tai jännitä.

Ja sitten mieli palaa ajassa kymmenen tai viisitoista vuotta taaksenpäin. Nyt nimittäin jännittää. Yllättävän paljon. Olo on kuin ekaluokkalaisella koulunaloituksen kynnyksellä. Mistä moinen?

Varmaan se päällimmäinen syy on, että olin edellisessä työsuhteessa 18 vuotta. Vaihtamisesta ei ole siis paljon kokemusta. Tiedossa on, että uuden verkoston rakentamiseen menee aikaa, mutta luulen selviäväni siitä. Silti en tiedä, mikä minua odottaa.

Koska työsuhteeni CGI:n kanssa on edelleen voimassa, en ole osallistunut uuden työnantajan toimintaan. Haluan olla lojaali ja kunnioittaa tekemiäni sopimuksia. Digialaiset kylläkin kiihtyvällä tahdilla toivoisivat, että aloittaisin jo työt, mutta en aio sitä tehdä. Toivotaan että heillä kärsivällisyys riittää loppuun saakka. Olen sitten aikanaan yhtä lojaali, jos minun ja Digian tiet joskus eroavat.

En siis oikeastaan kovin hyvin tiedä, mihin olen menossa. Toki toimenkuva ja vastuu ovat tiedossa. Tiedän myös, että olen aiemmin menestynyt vastaavissa tehtävissä. Muuten kaikki on ihan hämärän peitossa. Mikä on vaikeaa, mikä on helppoa? Mitkä asiat ovat hyvin, mitkä huonosti? Miten ihmiset suhtautuvat minuun? Mitä laitan ekana päivänä päälle? Osaanko olla oma itseni? Viekö kalenteri taas mukanaan? Onnistunko pitämään kiinni kolmen kuukauden aikana tekemistäni päätöksista ja oivalluksista? Päässä on paljon enemmän kysymyksiä kuin vastauksia enkä oikein pidä siitä.

Onneksi tiedän, että jännitys laukeaa keskiviikkonna 16.11. klo 8, kun astun uuden työpaikan ovesta sisään. Siihen asti hermoillaan.