Museo ei sinällään ollut mikään yleisömenestys. Kerran sellainen nuorehko roskakuski - vai pitäisikö sanoa jätepakkaajan kuljettaja - peruutti ekstrapitkälle ja olen aika varma, että halusi nähdä autot. Toisella kertaa joku nuoripari pyöri autoineen tuossa pihassa, mutta luulen että olivat vain eksyksissä. Pääsylipputuloja ei kertynyt, mutta ei ollut myöskään järjestyshäiriöitä. Taisi tuo markkinointikin jäädä pelkästään sen ensimmäisen blogikirjoituksen varaan. Yksi helpoimpia hommia, mitä olen tehnyt oli tämän museon hoitaminen.
Blogiin tuli höpistyä kuutisenkymmentä erilaista maailmanparannus-, matka- tai muuta kirjoitusta. Välillä sain aikaan enemmän keskustelua välillä oli hiljaisempaa. Yksi ainoa päivä jäi väliin, vaikka monta kertaa olin lähellä heittää pyyhkeen kokonaan kehään ja lopettaa koko blogin. On yllättävän vaikeaa keksiä joka päivä jotain järkevää sanottavaa. Silti uskoakseni minulla on ollut kohtuullisen uskollinen n. 200 lukijan joukko, joka pysyi matkassa alusta loppuun. Juuri te saitte minut tyhjäpäisinä päivinä löytämään idean ja kirjoittamaan. Lyhytjännitteiseltä ihmiseltä kova suoritus sanoisin.
Lueskelin isänpäivän iltana läpi kaikki kirjoitukset ja seison (tai siis istun sohvalla, mutta ymmärrätte) edelleen jokaisen tekstin takana. Siksipä ajattelin säilyttää blogin jälkipolville. Jos vaikka joku joskus eksyisi tänne ja löytäisi jonkun omaa elämää eteenpäin vievän kultajyvän. Koskaan ei tiedä. Enkä pane pahakseni, vaikka joku tätä haluaisi eteenpäinkin jakaa, jos siltä joskus tuntuu. Kaikille kiinnostuneille se on kirjoitettu.
Itselle matkaan kirjoittamiseta jäivät sattumanvaraisessa järjestyksessä ainakin: läsnäolon tärkeys, hymyn ja huumorin voima, ajan hallinta, yhteistyön ja empatian merkitys, isyys, matkailun silmiä ja mieltä avaava rooli, avoimuus, elämän prioriteetit sekä tietenkin ihmisenä kehittyminen. Sain paljon - toivottavasti tekin jotain.
Kirjoittamisen jatkosta en sano nyt mitään. Voi olla, että jatkan tätä jonain päivänä jollakin syklillä - voi olla, että en. Sen näkee sitten. Museo kiittää ja kuittaa!
Mikäli tulkitsen oikein, olet avaamassa uuden oven elämässäsi. Paljon onnea ja menestystä! Tarkoitatko blogisi säilyttämisellä sitä, että et vain poista sitä Bloggerista vai jotakin muuta? Minustakin on hyvä idea säilyttää se. Blogi on kuin mikä tahansa tuote. Joutuu miettimään, millainen sisältö puhuttelee lukijoita ja sitten löytämään heidät. Rahan takia ei kannata blogata, etkä sitä varten varmasti blogia pitänytkään. Minä en ajattele kovin paljoa segmentointia, myönnän kyllä sitä jonkin verran tekeväni. On mukavampi kirjoittaa sellaisista aiheista, jotka itseä kiinnostavat. Syöpä on minulla osoittautunut keihäänkärjeksi. Se luo kantoaaltoa. Blogin lukijat arvostavat jatkuvuutta. Siksi bloggarin on syytä kirjoittaa silloinkin kun ei huvittaisi. Minua ei huvita kirjoittaa pöytälaatikkoon.
ReplyDeleteKiitos! Alunperin tarkoitin vain säilyttämistä, mutta nyt pari päivää asiaa mietittyäni olen päättänyt jatkaa kirjoittamista, mutta ajattelin kirjoittaa n. kerran viikossa tästä eteenpäin. Rahan tai maineen takia en tietenkään kirjoita. Kirjoitan siksi, että se pakottaa minut ajattelemaan.
DeleteHienoa! Tuo on todella hyvä peruste. Minulla on blogin kirjoittamiseen monia motiiveja, mutta tuo on yksi niistä. Lykkyä ja intoa jatkoon.
Delete