Luottamuspääomaa

Kiva ja kiireinen viikonloppu takana erilaisten juhlien merkeissä. Tuli vietettyä aikaa kovin eri ihmisten kanssa kuin yleensä. Tervetullutta vaihtelua sinänsä, vaikka kaikki puheenaiheet ja kuulumiset eivät keveitä olleetkaan.

Blogin pohjana olevaan pohdiskeluun ja ajattelutyöhön ei ole viime aikoina ollut niin paljon aikaa kuin yleensä. Yksi keskeisimmistä syistä on, että olen nukkunut paremmin ja ennen kaikkea enemmän. Tuntuu, että univelkaa on ollut aika lailla. Nyt helpottaa. Aamulla ajatuskin kulkee. Viime tunnit on tullut mietittyä paljon luottamista ja luottamusta.

Jos asiaa pohtii vähän tarkemmin, tajuaa aika nopeasti, että koko yhteiskuntamme toimii luottamuksen varassa. Jos töissä pyydät jotakuta tekemään jotain, sinun on pakko luottaa siihen, että se homma hoituu. Muuten saat kysellä perään koko ajan. Pahimmillaan joudut teettämään samaa työtä useammalla ihmisellä, että saat varmistettua sen tekemisen. Jos tilaat kotiin putkimiehen, on pakko luottaa, että sieltä tulee joku joka osaa asiansa ja suurin piirtein tekee sen pyydetyn homman.

Luottamuksen puute sotkee perheissä ja työpaikoilla paljon. Jos et voi luottaa perheenjäseneen tai työkaveriin, siitä seuraa paljon turhaa säätöä ja pahaa mieltä. Työpaikalla työmäärä moninkertaistuu eikä valmista tule. Luottamuksen puute alkaa hiertää ihmissuhteita. Se taas on omiaan herättämään epäluottamusta. Kierre on valmis.

Entä sitten luottamus? Mistä se tulee? Siinä on kaksi osapuolta. Toisen pitää luottaa ja toisen on oltava luotettava tai luottamuksen arvoinen. Luulisin, että meille tavallisille ihmisille on usein vaikeampaa luottaa kuin olla luotettava. Luottaessaan toiseen ihminen antaa usein jonkun itselleen mahdolisesti tärkeän asian toisen käsiin. Uskoo siihen, että asia silti hoituu. Se on vaikeaa. Vaikka sen toisen osapuolen näytöt olisivat kiistattomat. Vaikka hän olisi kerta toisensa jälkeen ollut luotettava.

Olen tullut siihen tulokseen, että luottaminen vaatii ponnistelua. Se vaatii ennen kaikkea oman epävarmuuden sietämistä. Se vaatii uskoa ihmisiin. Pitää oikeasti pystyä uskomaan siihen, että joku tärkeäkin asia voi hoitua, vaikka sitä ei koko ajan valvo tai kysele perään. Vaatii tahdonvoimaa olla tekemättä asioita toisen puolesta. Vaatii lujuutta olla sotkeutumatta luottamuksen arvoisen ihmisen tekemiseen. Vaikeaa varmasti. Onnistuu ihan yhtä varmasti, kun yrittää riittävästi.